Rantapäivä
Olimme varanneet tälle päivälle matkan rannalle, johon kuului bussikuljetus rannalle ja takaisin, oma yksityinen auringonottoalue aurinkotuoleineen rannalla ja ruokailu. Lipuissa ja excursion esittelyssä varoitettiin, että Kakao-rannan naapurissa olisi nudisti-resortti, jolloin rannalla voisi nähdä alastomuutta. Tämä ”varoitus” aiheutti enempi hihitystä, kuin pahennusta. Tänään myös laiva saisi taas polttoainetta tämän sataman ollessa edullisinta polttoainetta tarjoava satama. Kapteeni vitsailikin tankkauksesta perämiehen pitävän koko päivän bensapistoolia laivan kyljessä ja kapteeni toisi hänelle sitten välistä syötävää sekä lopuksi vedetään laivayhtiön pisteitä kerryttävä luottokortti lukijasta läpi ja ilmainen risteily oisi tienattu yhdellä tankkauksella.
Rannalle tulijat kerättiin laiturilla omaan porukkaansa ja ohjattiin vähän matkan päässä odottaneisiin busseihin. Meidän bussissa oppaana toimi mukava Sherry, joka kertoi paljon saaren historiasta ja kohteista matkan edetessä kohti saaren ranskalaista puolta ja Kakao-rantaa. Saari on jakautunut hollantilaiseen ja ranskalaiseen puoleen aikoinaan. Hyvin aurinkoisena alkanut päivä muuttui pilviseksi ja horisontissa näkyi tummia pilviä, onneksi kuitenkaan ei alkanut satamaan.
Rannalla meille tulijoille oli oma merkitty alue, josta saimme valita vapaasti omat aurinkotuolimme ja asettua aloilleen. Sherry ja muut oppaat kävivät vielä kertomassa ohjeita ruokailusta ja laivalle paluun kuvioista. Vesi oli mukavan lämmintä ja ranta ei ollut äkkijyrkkä. Turisteille käytiin kauppaamassa ahkeraan milloin mitäkin rihkamaa ja vaatteita, joista oppaat sanoivat, että he voivat tarvittaessa tulla hätistämään turhan hanakasti myyvät kauppiaat pois meidän alueelta. Rannalla meillä oli mukana vesitiivis kertakäyttökamera, koska pelkäsimme kalliimman järjestelmäkameran suhteen hiekkaa ja varastamista.
Ruokailussa rannalla oli saatavilla montaa erilaista vaihtoehtoa menusta ja annokset valmistuivat nopeasti. Samasta paikasta oisi voinut ostaa euroilla tai dollareilla juotavia. Baarin vaihtokurssi dollarien ja eurojen välillä oli 1 euro = 1 dollari ja vice versa.
Oli mukavaa viettää koko päivä rannalla ja muutamaa tuntia ennen laivan lähtöä meidät kerättiin takaisin bussille ja ajettiin takaisin satamaan. Jos meillä olisi ollut enempi aikaa, oisimme voineet vielä hypätä taksiin ja ajella katsomaan Princess Julianan lentokentän toisessa päässä olevalle hiekkarannalle lentokoneiden tuloa ja lähtöä. Veimme nopeasti tavarat laivaan ja kävimme pikaisessa suihkussa ennen paluuta sataman matkamuistomyymälöihin vielä ennen laivan lähtöä.
Kellojen hullut päivät
Laivan promenadelle oli kerätty päivän aikana valmiiksi isot kasat erilaisia kellopaketteja, joiden sisältönä oli erilaisten kellojen lisäksi mm. lompakoita, rahaklipsuja, kalvosinnappeja yms. Viimeksi kolme vuotta sitten ostimme itsellemme ja tuliaiseksi näitä kelloja, koska niiden hinnat eivät ole korkeat.
Lähempänä myynnin alkua meininki oli kuin Stockmannin hulluilla päivillä kansan odotettua myyntitiskien edessä olleiden narujen poistoa. Avauksen jälkeistä ryntäystä on vaikea kuvailla, mutta sen voisi luokitella kategoriaan ”kellot loppuvat maailmasta kesken” jokaisen rynnättyä availemaan laatikoita hakien sopivia kelloja ja hetkeä myöhemmin monella oli yksi jos toinenkin kellolaatikko kainalossa kassajonossa.
The Quest Gameshow
Hyvin sujuneen illallisen jälkeen oli vuorossa vain aikuisille sopiva The Quest pelishow, jossa koko yleisö on mukana kilpailemassa. Kilpailussa studioyleisö jaetaan omiin sektoreihin ja jokaisella sektorilla on yksi henkilö kilpailemassa lavalla ja muut oman joukkueen ihmiset auttavat kisassa esim. tarjoamalla tavaroita kisatehtävään tai menemällä itse mukaan.
Huomasi hyvin, miten Jenkit ovat aivan hulluna kisaohjelmiin ja he hyppivät innoissaan noloihinkin tehtäviin mukaan ja kisaa juontanut risteilyisäntä pisti parastaan sekä kisassa oli kaikilla hauskaa.
(isompi kuva klikauttamalla kuvaa)
Näytä 20.9.2012 suuremmalla kartalla