Tuskaa autovuokrauksessa

Posted on

Ei mennyt auton vuokraus kuin Strömssössä

Olimme vuokranneet auton Budgetilta etukäteen ja hintana oli 435 dollaria välille 9.-16.9. Automalliksi oli valittuna Ford Edge katumaasturi.

Pääsimme laukkupinojen kanssa helposti lentokenttä-hotellista terminaalin sisällä autonvuokrauspisteelle. Varausta käsitellyt henkilö teki taikojansa koneella ja ehdotti hieman isomman auton ottamista, jotta laukut varmasti mahtuvat. Tietysti kumpikaan meistä ei tunne Yhdysvalloissa olevia automalleja ja niiden kokoluokituksia ja päädyimme nostamaan auton kokoluokitusta hieman isommaksi. Vuokrasopimus oli pitkä kuin nälkävuosi ja monta kohtaa, mihin piti kirjoittaa nimikirjaimet ehtojen hyväksymiseksi.

Autotalli sijaitsi kerroksen pari alempana ja kostean kuuma ilma puski päälle kävellessämme parkkihallissa oikean auton kohdalle. Tallissa odottaneen Ford Expeditionin kohdalla oli molemmilla monttu auki vuokrattuamme isoimpia katumaastureita, jota heillä oli tarjota ja sen sisälle olisi mahtunut suurperhe laukkuineen. Pelkkä autoon nouseminenkin vaikutti siltä, että nousisi pieneen kuorma-autoon sisälle.

Alkujärkytyksen jälkeen oli pakko palata Budgetin tiskille muuttamaan autoa pienemmäksi, koska emme varmasti tulisi selviämään nyt valitun auton kanssa ehjänä tallista ulos. Kassalla meille esiteltiin uusia vaihtoehtoja ja jälleen sormi suussa valitsimme pienemmän Ford Flexin, joka varmasti olisi sopiva meidän tarpeeseen. Vuokraaja ei tässä kohdassa alentanut vuokraa, vaikka auton koko muuttui.

Lopulta kaikkien sähläysten ja vuokraajan ”kyllä minusta tämä täytyy olla” ruksien jälkeen vuokra oli noussut 435 dollarista tuhanteen dollariin. Sopimusta myöhemmin katsoessa siihen oli otettu mukaan mm. vakuutuksia joita ei olisi tarvittu suomalaisten vakuutusten hoitaessa ne.

Tästä viisastuneena voi sanoa, että varaa auto palveluineen ja vaadi saada vain se auto ja palvelut, jotka olet varaustilanteessa ottanut sekä muista tarkistaa loppusumma. Osaava ammattilainen tiskin toisella puolen saa vähemmän perehtyneen äkkiä maksamaan satoja dollareita ylimääräistä.

Kieli keskellä suuta liikenteeseen

Tallissa pakkailimme laukut autoon ja seuraavaksi edessä oli harjoitella auton ja sen tekniikan käyttöä. Samoin ikinä ei ole ollut niin kiitollinen toimivasta ilmastoinnista mittarin näytettyä ulkolämpötilan osalta yli 30-astetta ja sisällä oli mukavan viileä 20-astetta.

Eniten alkuvaikeuksia auton kanssa tuotti hahmottaa sen ääriviivoja ajaessamme tallissa kohti ulosajoporttia vaikka talli oli suunniteltu isoille autoille. Portilla tarkastettiin vuokrasopimus, ajokortti ja että auto on oikea, jonka jälkeen matka kohti Miamin keskustaa saattoi alkaa. Tässä kohdassa viime ajokerrasta kolme vuotta sitten oli hyötyä meillä oltua jonkinlainen vainu liikenteestä.

Seuraava vaikeus tuli vuokraamamme Garminin Nuvi Where2 -navigaattorin kanssa, joka näytti käännökset aina myöhässä ja muutoinkaan ei ollut kovin havainnollistava pienempien katujen ja ramppien suhteen. Toisinaan se näytti kaikki pienemmätkin kadut ja seuraavassa hetkessä se saattoi vaihtaa näkyviin vain isoimmat tiet. Tässä kohdassa olimme jo ajaneet muutamista risteyksistä harhaan kääntymällä liian aikaisin tai liian myöhään.

Vihdoin hotellilla

Hotelli (Best Western Premier Miami International Airport Hotel & Suites) löytyi muutamien harhakäännösten jälkeen ja seuraavaksi oli operaatio tavaroiden raahaaminen huoneeseen. Sisäänkirjautuminen meni nopeasti, vaikkakin hentoäänisen virkailijan puheesta ei aina meinannut saada selvää. Kirjautuessa vaadittiin varauksen tehneen henkilön kuvallinen henkilöllisyystodistus ja luottokortti, josta otettiin koneellisesti höyläys varausvahvistukseen.

Huone oli erittäin tilava vaikkakin maisemana hotellin ikkunasta katsoessa oli edessä olevan toimistorakennuksen parkkipaikka. Varustukseen kuuluivat mikro, jääkaappi ja kahvinkeitin, johon sai joka päivä uudet kahvipussit. Erikoisuutena varaamassamme suite-kokoisessa huoneessa oli kaksi pesuallasta, toinen wc-tiloissa ja toinen eteisen viereisessä syvennyksessä sekä erikoisleveä sänky. Sänkyyn olisi kokonsa puolesta mahtunut vielä kolmaskin nukkumaan.

Vinkki: Hotellissa voi pestä itsepalvelupesulassa vaatteita, joka sijaitsee 7. kerroksessa. Pyykkikoneita, kuivausrumpuja ja pesuainetta varten varaa 25 senttisiä (quaters). Pyykkikone ja kuivausrumpu maksoivat 1 dollarin/käyttökerta ja pesuainevaihtoehdot 1 dollarin/kpl (4 x .25c = $ 1). Hotellin vastaanotossa ei aina välttämättä ole kolikoita tarpeeksi setelien rikkomiseksi.

Poikkesimme vielä hotellille päästyämme ja tavaroiden purkamisen jälkeen Subwayhin. Ostokokemus oli hyvin pitkälle samanlainen, kuin Suomessakin asioidessa. Ainoa ero tietysti oli, että yksi täysikokoinen subi oli footlong-pitkä ja menussa oli tarjolla joitain erikoisempia subeja. Palvelu oli nopeaa, koska yksi otti sämpylä ja täytetilauksen, seuraava otti vihannespuolen ja kolmas rahasti.

Wallmartin ostosihme

Ennen matkaa Mika oli vinkannut uuden Google Nexus 7 tabletin tulleen myyntiin Yhdysvalloissa ja tietysti sellainen oli myös haettava molemmille. Suuren kysynnän vuoksi erityisesti 16gb muistilla varustettuja laitteita oli vaikea löytää internetistä selatessa eri myymälöiden varastosaldoja ja onneksi yhdessä lähellä olleessa Walmartissa niitä oli saatavilla noutamalla myymälästä.

Wallmartin pihassa meinasi usko, toivo ja rakkaus loppua kesken etsiessämme monien muiden tavoin vapaata parkkiruutua isolla piha-alueella. Oman suolansa hommaan toi se, että ihmiset jättivät ostoskärrynsä mihin vain sen saivat lykättyä ja niitä oli ristiin rastiin pysäköintialueilla. Jälleen on tyytyväinen, että Suomessa on kärrypoletit ja paikat kärryille.

Kauppaan sisälle päästyä ei voinut kuin hämmästellä sitä tavaramäärää ja vaihtoehtoja. Olo oli, kuin lapsella karkkikaupassa kierrellessä elintarvikehyllyjen välissä ihmetellen erilaisia ruokatarvikkeita, joita ei löydy Suomesta. Tuotteiden suhteen yksittäispakkaukset oli hyvin niukassa esim. jäätelöiden suhteen ja aina olisi pitänyt ostaa iso perhepakkaus.

Elektroniikka-osastolla sai odottaa todella kauan ennen myyjän saamista kiinni löydettyämme Nexukset lasivitriinistä. Myyjät käyttivät omia vaatteita, jolloin he sulautuivat normaalien asiakkaiden sekaan ja kassalla olevilla tuntui olevan jatkuva kiire palvella asiakkaita. Tässä kohdassa jo huomasi, ettei Amerikassa osata luoda jonoa ja jokainen tunki milloin mistäkin välistä kassalle ja se tuntui olevan heille arkirutiinia. Saatuamme Nexukset ostoskärryyn, pääsimme myös jonottamaan kassalle. Tuntui oudolta maksaa elektroniikka-tuotteet omalle kassalleen ja muut kaupan tuotteet maksettaisiin lähempänä uloskäyntejä olevilla kassoilla.

Ostimme erilaisia juotavia juomaosaston laajasta valikoimasta, jonka rinnalla kotimaan juomahyllyt tuntuvat todella suppeilta. Pelkästään Coca-Cola juomasta oli saatavilla kymmeniä eri makuja ja sitä sai monissa erikokoisissa pulloissa sekä eri määrissä pakkauskokojen suhteen. Samalla tuli ostettua myös karkkia ja muuta pientä syötävää. Valikoimia katsoessa törmäsi jatkuvasti teksteihin ”keinotekoinen maku” ja muutoinkaan emme ihmetelleet, miksi diabetes tai ylipaino ovat siellä iso ongelma.

Kassalle tullessa jonotuskaaos jatkui ja tuntui uskomattomalta, ettei ihmiset osanneet valita sopivaa kassaa ja luoda siihen yhtä jonoa. Nyt jokainen tuntui jonottavan milloin mihinkin kassalle ja siitä oisi noussut sellainen myräkkä, jos joku olisi kiilannut vahingossa eteen. Jonotimme yli puoli tuntia kassalle pääsyä jokaisen edessä olleen asiakkaan saatua purettua aivan täynnä olevat ostoskärrynsä. Kassan työskentely erosi Suomeen verrattuna siten, että kassa pakkaa ostokset karusellissa oleviin muovikasseihin. Muovikassit tosin olivat sen verran heppoista tekoa ja pieniä, että yhteen pussiin saatettiin laittaa yksi tuote, pyöräytys seuraavaan kassiin ja uusi tuote sisään. Ainoastaan siinä kohdassa oli pokassa pitelemistä, kun ostamamme kangasostoskassit pakattiin muovipusseihin. Pieni ostoskärryllinen tavaraa muuttui isoksi läjäksi Wallmartin ostoskasseja.

Illan hämärtyessä ajelua Miami Beachin rantakadulla

Illan hämärryttyä oli kiva lähteä ajelemaan Miami Beachin rantakadulle ihmettelemään neonvaloja ja vilkasta yöelämää. Emme tosin pysähtyneet matkalla ja ajoimme vain rantakadun päästä päähän. Kartassa katu näytti lyhyeltä, mutta yllättäin matkaa kertyikin ja parhaimmat näkymät tuntuivat olevan ihan rantakadun alkupuolella Dade Blvd molemmin puolin (kts. sivun alaosan kartta). Ylempänä oli vain asuintaloja ja yksittäisiä hotelleja.

Ajon aikana tuli nähtyä komeita hotelleja ja todella monen edessä oli komeita vesiputous- ja valoseiniä sekä näimme myös Trump Internationalin hotelli (liikemies Donald Trumpin monumentti). Monet paikat näyttivät siltä, ettei sinne ole ihan jokaisella kaduntallaajalla varaa majoittua.

Nexuksien käyttöönotto

Illan käännyttyä yöksi ja vatsan oltua täynnä pikaruokaa, oli aika korkata Google Nexukset laatikoistaan ja niihin tutustuessa menikin tunti jos toinenkin. Teimme hyvät kaupat saatuamme ne 208 eurolla ja vielä ennen Suomen julkaisua.

Kuvia päivästä (klikkaamalla kuvaa saat isomman kuvan)

Päivän kohteet

(Lisätietoja kohteista saat klikauttamalla sen merkkiä kartalla)
 


Näytä 9.9.2012 suuremmalla kartalla