Aamu on jälleen kuin postikortissa, kuuman kostea ja aurinkoinen. Käymme nopeasti aamupalalla alakerran aamiaishuoneessa ja suuntisimme hakemaan viime hetken matkamuistomyymälää Orlandon keskustasta. Kauppa löytyi näppärästi ja ostimme sieltä itsellemme tähtilippupyyhkeet ja aidot Floridalaiset rekisterikilvet sekä postikortit Suomeen lähetettäväksi.
Hotellissa kirjoittelimme kiireisesti postikortit ja tarkastimme kaiken olevan pakattuna sekä edessä oli enää hotellista uloskirjautuminen, joka kävi todella näppärästi hotellin vastaanottovirkailijan sanoen kaiken olevan ok ja maksettu. Toivotteli vielä hyvää päivän jatkoa ja risteilyä. Olimmehan varanneet+maksaneet hotelliyöpymiset jo Suomessa Ebookersin kautta. Autolle päästyämme huomasimme, että meillä oli laukkujen kanssa ongelmia. Isot matkalaukut eivät mahtuneet pieneen tavaratilaan, jolloin jouduimme siirtämään ne takapenkeille sekä käsimatkatavaralaukut saimme onneksi mahtumaan tavaratilaan. Auto lastattuna täyteen, siirryimme valtatielle kohti Cape Canaveralia ja ajoaikaa kertyi noin tunti.
Auton palautus tapahtui helposti Cape Canaveralissa Budgetin autovuokraamolla ja sieltä saimme
yhteiskuljetuksen Port Canaveralin Cruise Porttiin. Laivan, Royal Caribbeanin Freedom of the Seasin massiivisuus näkyi horisontissa ja lähes laivan vieressä seistessä, oli se aivan mielettömän massiivinen. Jätimme isot laukut satamaan saavuttuamme terminaalihenkilökunnalle, jolloin ne kulkevat turvatarkastusten kautta hytteihin toimitettavaksi muutaman tunnin sisään laivan lähdöstä. Sataman turvatarkastuksiin kuuluivat normaalit läpivalaisut ja metallinpaljastimet. Matkadokumentteina meillä piti olla esillä laivayhtiön varausvahvistus, lähtöselvistyspassit (jotka täytetty/tulostettu etukäteen kotona) ja matkapassit.
Päästyämme turvatarkastuksista, suuntisimme kohti lähtöselvityksiä. Lähtöselvityksessä meidän luottokortit
liitettiin laivan maksujärjestelmään, terveystietomme kirjattiin ylös (kyseltiin, onko ollut esim.
flunssaa/yskää tms.). Lopuksi saimme SeaPasskortit ja siirryimme eteenpäin pisteelle, jossa meidät
valokuvattiin ja hetkeä myöhemmin seisoimmekin jo odottamassa hytteihin pääsyä. SeaPass -korttimme ovat koko matkan ajan laivan oma maksukortti, henkilökortti, hyttikortti ja kortista näimme myös
pelastautumisasemamme sekä ruokailuajan ja paikan. Laivayhtiö ilmoitti hyttien olevan käytettävissä klo 13
eteenpäin siivouksista johtuen.
Hytissä meitä odotti valmiina suklaakuorutteisia mansikoita ja pullo kuohuvaa, jotka kuuluivat poikaystäväni
ostamaan Grand Romancepakettiin. Juhlistimme matkamme alkua alkukilistelyillä ja herkutteluilla ennen
laivan käytäville siirtymistä. Kävelimme edes takaisin tätä massiivista laivaa ja ihmettelimme, mitä kaikkea
siihen kelluvaan kaupunkiin oli saatu mahdutettua. Laivalla oli kaikkia koskeva turvaharjoitus, johon
jokaisen oli osallistuttava ja harjoitus on lakien johdosta pidettävä jokaisella risteilyllä. Harjoituksessa
soitettiin hälytysjärjestelmillä evakuointihälytys, jonka jälkeen jokaisen piti siirtyä omalle
pelastusasemalleen, joka oli merkitty SeaPasskorttiin. Harjoitusta oli muutettu siten, ettei matkustajien enää tarvinnut pitää pelastusliivejä (jotka kyllä löytyivät hytin kaapista). Samaisessa tapahtumassa jaettiin
lisätietoja pelastusliiveistä ja muista turvallisuuteen liittyvistä tiedoista.
Harjoituksen jälkeen siirryimme yläkannelle katselemaan laivan lähtöä satamasta ja sumutorven möreä
törähdys ilmoille kertoi meidän olevan matkalla LänsiKaribialle. Horisontissa näkyi vain vettä, pitkä
hiekkaranta Port Canaveralissa ja Kennedy Space Centerin isoimman rakennuksen silhuetti. Lähdön jälkeen oli aika mennä nauttimaan huonepalvelusta tilattuamme hytin television onlinejärjestelmästä itsellemme kahvia ja kakkua. Huonepalvelu soitti hetken päästä varmistaen tilauksen ja kohta koputeltiinkin jo ovella tilauksen saapumisesta. Tämä on sitä luksusta, kun tämä(kään) palvelu ei kasvattanut loppulaskua näiden palveluiden sisältyessä risteilyn hintaan. Kofeiinitankkausten jälkeen otimme kylpytakit päällemme ja suuntisimme allasosastolle katsomaan sen tarjontaa. Kerkesimme ensimmäisenä päivänä kelluskelemaan porealtaassa, joka oli laivan reunan ulkopuolella. Olimme näin ollen tyhjän päällä ja lämmin tuuli puhalsi mukavasti katsellessamme maisemia. Illemmalla nautimme tervetuloashowsta, jossa oli komediaa ja risteilyisäntämme Allan Brooks esittäytyi sekä kertoi tulevasta risteilystä ja sen ohjelmasta.
Pitkä päivä kääntyi nopeasti iltaan ja oli aika siirtyä illallisen toiseen kattaukseen 20.30 aikaan. Ruokailimme Leonardossalissa 3. kannella ja pöydässä 299, jossa pöytäseurassamme oli nuoripari Irlannista. Illallinen tapahtui kolmikerroksisessa isossa ruokasalissa, jossa jokaisessa pöydässä riitti puhetta ja elämää. Hetken päästä alkoi se syke, jossa toiselta puolen tarjoiltiin alkuleipää ja toiselta puolen tiedusteltiin viinivalintaa. Hyppisin kuin sähköjänis penkissäni, kun en ole hetkeen ollut näin isossa paikassa syömässä. Pöytämme tarjoilusta vastasi filippiiniläinen Ronaldo ja hänen assistenttinsa Korea. Heidän yläpuolellaan oli vielä päätarjoilija, jonka tehtävänä oli vastata tiiminsä työstä ja käydä hieman seurustelemassa asiakkaiden kanssa jokaisessa pöydässä. Pienen alkusykkimisen jälkeen alkoi homma toimia ja saimme nauttia erinomaisesta ateriasta sekä Ronaldo viihdytti meitä juttelemalla ja hauskuuttamalla milloin milläkin jutulla.
Kiitimme erinomaisesta illallisesta ja vaihdoimme suunnaksi ulkokannen, jossa näimme yöllistä
elosalamointia horisontissa. Ukkosmyrsky oli aivan eri luokkaa salamoinnin tiheydessä, kuin kotimaassa.
Ilma oli kostean kuuma ja vain hienoinen tuuli auttoi tukalassa kuumuudessa. Hyttiin takaisin päästyämme,
odotti sängyllä seuraavan päivän ohjelman sisältänyt Cruise Compass lehti. Päivästä väsyneitä tuntui hyvältä päästä suihkun kautta isoon ja pehmeään sänkyyn nukkumaan odottaen seuraavan päivän tapahtumia.
Kuvia päivästä
(saat isomman kuvan klikkaamalla kuvaa)
